Muistan joitakin vuosia sitten saaneeni kristityn piirtäjän Jarrko Vehniäisen piirroksen käsiini. Kuvassa 50 kymppinen mies aurinkoisena päivänä istuu takapihalla uima-altaan vieressä aurinkolasit päässään, jouden kylmää juomaa. Taustalla näkyy upea omakotitalo  ja pihalla upouusi auto. Kuvassa mies sanoo olevansa uskova, joka on huolissaan ihmisistä, jotka ovat joutumassa ikuiseen eroon Jumalasta.Elämä ja sana sotivat toisiansa vastaan.

Kuvaa ajatellessani joudun menemään itseeni ja kysymään, onko minulla tuskaa ympärilläni kulkevista kymmenistä, sadoista,tuhansista ihmisistä, jotka eivät tunne Jeesusta heidän henkilökohtaisena Vapahtajanaan ja Herranaan? Pysähdynkö ajattelemaan sitä, että työkaverini, naapurini, sukulaiseni, jotka saattavat olla hyviä ihmisiä, joiden kanssa meillä “synkkaa” hyvin, nauramme samoille vitseille ja  koemme samankaltaisia asioita perheissämme, voivat silti olla ulkopuolella pelastuksen? Totumme omaan mukavuusvyöhykkeeseen ja siihen rauhalliseen  kristityn elämänrytmiin, että emme edes huomaa, kuinka ajatuksemme siirtyvät arjen pyörittämiseen, seurakunnassa käymiseen, samanmielisten kristittyjen luona vierailemiseen. Kadotamme näköpiiristämme, ne ihmiset, joita varten Jumala meidät pelasti.

Mooses siirrettiin  erämaasta, omasta tutusta mukavuusvyöhykkeestään, pelastamaan Israel Kanaanin maahan, Jeesus tuli taivaan kirkkaudesta alas maan pimeyteen näyttääkseen tien Isä Jumalan luokse. Jesaja profeetta saadessaan näyn Jumalasta, saadessaan puhdistuksen alttarin hiilestä, sai myös kutsun kertomaan Jumalan puolesta sanomaa omalle kansalleen.

Milloin sinä viimeksi koit tuskaa kadotukseen kulkevista lähimmäisistä? Milloin viimeksi rukoilit tunteja omaistesi puolesta, joka viettää surutonta elämää, “syödään, joudaan ja huomenna kuollaan”- mentaliteetilla? Milloin viimeksi lukijani kerroit jollekin ihmiselle  pelastuksen tiestä, jonka Jeesus valmisti Golgatalla ja haastoit häntä uskomaan Häneen? Nämä ovat elintärkeitä kysymyksiä meille uskoville.

Uskon,että nyt on aika, jolloin meidän tulee rukoilla Isältä taivaasta, että saisimme tuskan hukkuvista sieluista. Sen tuskan, mikä on Jeesuksella, kun hän näkee lavealla tiellä monen kulkevan ikuiseen kadotukseen . Liian moni uskova nukkuu tyytyväisenä omassa uskonelämässään, kun tietää , että on matkalla taivaaseen. Riittääkö meillä rakkautta kadotettua maailmaa kohtaan? Näemmekö Jeesuksen antamat mahdollisuudet arjessa uskosta todistamiseen?Kuka meistä menee lavean tien reunalle, ihmisten luokse ja osoittaa kapean polun, joka johtaa poispäin tästä meluavasta likaisesta tiestä ja ohjaa ihmisiä kapealle tielle, joka puhdas, rauhaisa ja täynnä iloa? Jeesus itse sanoi, minä olen tie Jumalan luokse. Jeesus hankki omalla verellään ja kuolemallaan pelastuksen jokaiselle, joka uskoo Häneen.

Jumala anna seurakunnallesi näky Sinulle niin rakkaista  kadotetuista sieluista! Liikuta meidät pois mukavuusvyöhykkeistämme! Anna Jeesus edes pisara sitä tuskaa, mitä sinä koet kadotukseen kulkevista! Ohjatkoon se meidät eksyneiden luokse, sillä olimmehan mekin kerran eksyksissä!Amen!

Viime viikonloppuna sain olla erittäin antoisilla työntekijäpäivillä Södertäljessä. Opettajanamme toimi Kansanraamattuseuran evankelista Ilkka Puhakka, joka opetti meille Jeesuksen puheista seemiläisessä konteksissa. Olo oli raamattutunneilla kuin Liisalla ihmemaassa. Uusi ihmeellinen , elävämpi raamatun maailma avautui eteeni, josta sai ammentaa Jumalan sanaa omaan hengelliseen elämääni ja palvelustehtävääni.

Yksi Ilkan opettamista asioista jäi elävästi mieleeni. Hän puhui kadonneesta lampaasta , joka eksyi laumasta. Ilkka selitti, että  eksyksiin joutuessaan lammas käy  makaamaan sorkkiensa päälle ja  avuttomana, paniikissa määkii apua. Vaikka  paimen huutaisi sitä , se ei tutunkaan paimen äänen kuullessaan liikkuisi paikaltaan mihinkään. Niin hämmentynyt ,peloissaan ja eksyksissä se on , että vain paimenen toiminta voi sen pelastaa . Löytäessään eksyneen, paimen ottaa  sen  harteilleen ja vie takaisin laumaan. Lampaan täytyy vain suostua paimenen harteille ja olla siinä, kunnes Paimen on saanut vietyä sen muun lauman luokse. Lammas saattaa  vikuroida ja vastustella paimenta  tämän nostaessa sen harteilleen, mutta lopulta rauhoittuu tunnistaessaan pelastajansa.

Kristittyinä meitä on opetettu   parannuksenteosta . Pääopetus siinä on ollut, miten meidän tulee ihmisenä hyljätä synti. Sitten kun luovumme kaikesta elämässämme olevasta pahasta , silloin teemme parannuksen ja Hyvä paimen Jeesus, tulee elämäämme  ja pelastaa meidät. Luukkaan evankeliumin 15 luvun eksynyt lammas- vertaus avaa meille aivan uuden näkymän koko parannuksenteko käsitteeseen. Pelastava parannus  -vertauksessa, joka osoitettiin sen ajan uskonnollisille “tee se itse”- pelastusopin kannattajille-  on Jeesuksen mukaan sitä , että me suostumme eksyneinä, avuttomina, kyvyttöminä, “synteihimme kuolleina”, heikkoina ja pelokkaina ihmisinä Jumalan armon  pelastamaksi ja  kantamaksi, kun Hän tulee luoksemme evankeliumin sanassa ja Jumalan Hengessä. Hän herättelee meitä synnistä, taivuttelee meitä puoleensa ja pyytää lupaa kantaa meidät turvaan ,Taivaan  kotiin, muiden eksyksissä olleiden , mutta nyt löydettyjen lampaiden kanssa. Jeesus on luvannut jo nyt olla jokaisen omansa kanssa ja on valmistanut meille paikan Taivaan kodissa (ks. Matt.28:20;Joh 14:1-6). Yksikään , joka uskoo ja turvaa Jeesukseen ,ei  ole eksyksissä, vaan löytänyt jo nyt todelliseen kotiin, Jeesuksen yhteyteen.Jeesus itse vakuuttaa; Totisesti Totisesti minä sanon teille, joka uskoon minuun , sillä on iankaikkinen elämä! Ikuinen elämä on yhteyttä Hyvä Paimenen kanssa. Elämäämme astuu  johtaja, jonka ääntä kuuntelemme Jumalan sanassa ja silloin emme  eksy. Tämä verraton  johtaja ja opas on ylösnoussut Jeesus Kristus, joka antoi henkensä “lammasten” edestä Golgatan ristillä.

On käsittämätöntä armoa, että Jeesus tuli etsimään meitä eksyneitä. Hän  tuli minunkin elämääni, kun olin aivan eksyksissä, vailla tarkoitusta ja suuntaa, otti harteilleen minut ,pelokkaan, synnin haavoittaman lampaan ja nyt saan olla Jeesuksen , Hyvän Paimenen kantamana, matkalla taivaan kotiin. Olen saanut  Jumalan armosta tehdä parannuksen , suostua Jeesuksen pelastamaksi ja kantamaksi!Tahdothan sinäkin suostua Jeesuksen pelastamaksi ja kantamaksi?

Suvaitsevaisuus on noussut yhdeksi länsimaiden avainteesiksi keskusteltaessa arvoista.Meidän tulee olla suvaitsevaisia ja hyväksyä erilaiset maailmankatsomukset, uskonnot ja seksuaalisuuden suuntaukset.Ketään ei saisi arvostella ,tuomita ja syrjiä.Suomen mediaa seuratessa olen huomannut miten suvaitsevaisuus on joillakin ihmisillä vaikea toteuttaa, vaikka he itse toitottavat omaa suvaitsevaisuuttaan, kun heidän arvonsa törmäävät kristillisiin arvoihin. Tuntuu siltä,että suvaitsevainen saa olla kaikille muille paitsi kristityille. Näiden mielipiteitä uskonnosta, seksuaalietiikasta , evoluution totuudellisuudesta ei voida hyväksyä muiden erilaisten mielipiteiden joukkoon. Onhan jo tiedemiehet ja tutkijat todistaneet meille maailmankaikkeuden synnyn ja seksuaalisuuteen ja uskontoon liittyvät probleemat. Kaikkitietävä ihminen on puhunut ja kyseenalaistajat vaietkoot!

Joudun kysymään itseltäni miten suvaitsevaisuus tulee näkyä minun elämässä ja Jumalan seurakunnassa? Pitääkö minun ja seurakunnan hyväksyä kaikki mitä meille opetetaan? Ehdottomasti ei! Pitääkö minun hyväksyä kaikki ihmiset ja rakastaa heitä sellaisina kuin he ovat ? Ehdottomasti kyllä! Pitääkö minun hyväksyä ihmisten arvoja ja toimintaa, jonka näen omalletunnolleni ja vakaumukselleni vastakkaiseksi? Ehdottomasti ei! Jo itse demokraattisessa yhteiskunnassa olevat suvaitsevaisuuden , ihmisen vapauden ja tasavertaisuuden arvot antavat meille oikeuden ajatella eri tavalla ja ilmaista sitä vapaasti. Tähän asti tämä on toiminut, mutta ympärillämme on nähtävissä suvaitsevaisuuden nimissä tapahtuvaa suvaitsemattomuutta, joka on uhkaamassa juutalais-kristillistä Raamattuun pohjautuvaa arvomaailmaamme.

Jeesus on meille täydellinen malli-ihmisestä. Ihmiseksi tullut Jumala, joka näytti meille miten olla Jumalan tahdon mukaan suvaitsevainen ja suvaitsematon. Jeesus suvaitsi lähelleen epäonnistuneet, köyhät, sairaat, portot ja publikaanit ,siis  yhteiskunnan hylkiöt. Hän suvaitsi lähelleen syntiset ihmiset, niin lakihenkiset fariseukset kuin synnissä olevat ihmiset. Ne, jotka tulivat Jeesuksen luokse apua hakien, saivat kokea myös muutoksen. Jeesus ei suvainnut ulkokultaisuutta, jossa ihminen ei aidosti näyttänyt muille millainen hän on. Jeesus ei suvainnnut syntiä ; syntiä tehneelle naiselle, jonka muut olisivat kivittäneet, Hän sanoi- en minäkään sinua tuomitse, mene äläkä vastedes syntiä tee! Jeesus ei suvainnut keinottelua, jossa ihmiset Jumalan temppelissä , Jumalan asioiden kautta pyrkivät pyhiinvaeltajien rahoilla rikastumaan. Jeesus ei suvainnut ,että Jumalan tahtoa ja kunniaa vähennetään; Jeesus varoitti ihmisiä, jotka etsivät enemmän omaa kunniaa ja ihmisiltä kunniaa, kuin kunniaa Jumalalle.

Jeesuksen malli on oikea ja Jumalan tahdon mukainen meille jokaiselle. Se haastaa tässä ajassa meitä, että meissä löytyy Jumalan mukainen tasapaino siihen mitä suvaitsemme ja mitä emme suvaitse. Kun rakastamme, suvaitsemme lähellemme kurjimmankin kulkijan, mutta emme suvaitse asioita, mitkä loukkaisivat Jumalaa. Raamattu ,muuttumaton ohjenuora meille , antaa suunnistusohjeet tässä arvojen viidakossa sinullekin!