Tulin uskoon Uppsalassa 17.10-89 Helluntaiseurakunnan rukouskokouksessa.
Sainpa vielä ilmaisen kyydin kun kerroin meneväni hakemaan erästä kirjaani.
Tekosyyhän tuo koko kirjahaku oli sillä oikeasti olin kiinnostunut hengellisistä
asioista vaikken sitä halunnutkaan myöntää, edes itselleni.
Kaikki alkoi elokuussa 1989 kun olin hekilökohtainen avustaja erityistarpeen omaavalle lapselle. Uskoin ,että Jumala on ehkä olemassa. Pienellä epävarmuudella aloin ensin rukoilla, että Jumala parantaisi tämän lapsen ja kun näin ei tapahtunut, niin muutin rukousta, jonka tein päivittäin. Rukoilin:”Jos Jumala olet olemassa, niin muuta minua niin, että voin paremmin pitää huolta tästä lapsesta”. Tämä tietenkin kuultiin ja Jumala alkoi tehdä työtään.
Muutama viikko ennen ratkaisuntekoa olin valmis rukoilemaan Jumalaa “jos olet olemassa niin muuta elämäni”. En tiennyt silloin mitä pitäisi muuttua. Odotin ainakin 15 minuttia ja sitten rukoilin Helluntalaisten Jeesusta. Olin noin 6 vuotta aiemmin käynyt yhdessä kastetilaisuudessa sekä rukouskokouksessa ja huomioin, että he puhuivat ja lauloivat paljon Jeesuksesta. En tuolloin tiennyt kumpi on oikea. Tänään tiedän, että Jeesus Kristus on välimies ihmisen ja Jumalan välillä.
Mutta palataan aikaan 12.10-89 Leena Ritari soitti minulle jos tulisin kokoukseen Upsalaan. Lupasi kysyä jos Kari Udd ottaisi minut kyytiin. Tuolloin asuin Märstassa. Leena oli muutama vuosi aiemmin muuttanut Uppsalaan ja tullut uskoon. Hänellä oli kirjani jota sitten lähdin hakemaan, Karin kyydissä.Siinä oli eräs toinenkin mies ja koko matkan ajan he puhuivat hengellisistä asioista. Muistan, että tuolloin ajattelin: Jos mä olisin uskossa, niin en mä sitä muille puhuisi.
Paluumatkalla kotiin mietin vain sitä, että kelle voisi heti soittaa ja kertoa: Minä olen antanut elämäni Jeesukselle.
